Laitoin mun facebookiin parhaita otoksia matkan varrelta, hätäisimmät voivat käydä ihastelemassa niitä sieltä, yritän toki jaksaa liimailla niitä tännekin lähipäivinä..

Aika tehdä pieni yhteenveto ja laittaa matkan varrelle sattuneet kohteet järjestykseen pienten kommenttien saattelemana..

1. Phnom Penh. Jollain tapaa itseoikeutettu ykkönen. Kaupunki joka pysäyttää, kiehtoo, sekoittaa ja todellakin saa ihmisen ihmettelemään. Erikoinen, ränsistynyt, historiallinen. #10 Guesthouse lakesidella ehkäpä mukavin paikka jossa oon vieraillut. Ei mitenkään pramea fyysisesti, pikemminkin päinvastoin.. Mutta ne ihmiset ja se tunnelma.

2. Koh Tao. Pienestä epäonnesta huolimatta. Aika lähellä sitä ideaalista paikkaa, sellaista saarta jota mä olen aina etsinyt. Sukellus oli vähän pettymys huonon näkyvyyden takia mutta kaikissa muissa suhteissa kilpikonnasaari oli aika ykkönen.

3. Krabi. Aktiviteettia, mukava ranta, sopivan rauhallista. Olisi mukava ollut viettää tuolla pidempikin aika. Miinusta härmänkieltä haastavista räätäleistä.

4. Saigon. Jollain tapaa kuitenkin sellainen paikka joka pitää nähdä. Must-juttu ainakin niille joita kiinnostaa sotahistoria.

5. Siem Reap ja Angkor Wat. Olihan ne temppelit kumminkin ihan näkemisen arvoisia.

6. Mui Ne. Osui vaan tälle vesiurheilujalle vähän huonot kelit.

7. Chau Doc. Niin alkuperäinen ja autenttinen..

8. Pakse. Ei paljon nähtävää, mutta ensikosketus Laosiin oli ihan mukava.

9. Bangkok. Perus. Ok, olishan tää ehkä kuulunut vähän ylemmäs. Ihan kiva kaupunki.

10. Don Det. I don’t see the point.

11. Phuket. Ei mitään aitoa. En suosittele kenellekään.

Siinäpä karua kertomaa. Reissusta jäi loppupeleissä käteen tosi paljon. Kaikki ne uudet ihmiset, joista toivottavasti ainakin joitakin näen vielä jossain vaiheessa jossain päin.. Nyt on edessä totuttelu kotimaan arkeen, päässä kuitenkin ajatus siitä että joskus tulevaisuudessa, en tiedä vielä koska, valloitan Indonesian. Tapahtunee parin vuoden sisään. Toivottavasti. Sitä ennen kuitenkin, Årea odotellessa.

Kiitos, kuitti.

Phuketista.. En tykannyt. Niin kuin aiemmin kirjoittelin niin todellakin sellainen kanarialainen fiilis. Ehka se on viela kanarialaisempi kuin kanaria itse. Tarkoitan tuota lahinna siina mielessa etta mun mielesta Phuketissa, ei ainakaan Patong Beachilla ole juuri mitaan paikallista. Paitsi.. Ladyboyt. Ma muuten haluaisin tietaa ladyboyn funktion, eli siis etta miten simmonen olento toimii. Kun se on siis poika mutta se ei ole poika kun se on tytto. Tai kun se ei ole tyttokaan. Se on ne molemmat. Mutta kenesta se tykkaa, tytosta vai pojasta. Ja miksi. Ja miten? Mun mielesta ladyboy on melko surullinen otus. Niita nakyy baareissa viela pikkutunneilla ja ne on yleensa yksin. Siis ainakin ne jotka on helpompi tunnistaa ladyboyksi. Nahtiin kuitenkin aika monta onnellistakin leidaria, niita kaveli nuorten lansimaalaisten miesten kasipuolissa. Sita urbaania legendaa, siis sita etta tati onkin yhtakkia seta, sita todellakin taitaa aika monelle tapahtua. Ja tarkennetaan nyt sen verran etta mulle niin ei paassyt kaymaan. Enka kylla muutenkaan sekaantunut  thaityttoihin enka poikiin vaikka niita kylla riittaa joka puolella tyrkyttamassa itseaan. En ma oikein osaa jutella semmosille. Ne on jotenkin niin eri maailmasta. Mutta jannaa menna varmaan Helsingissa taas baariin kuin naisilta saadun huomion maara tippuu alas kuin Hindenburg aikoinaan.

Olipas tilitysta taas. Paivakirjan sivu, joka kasittelee leidareita. Olis kai voinut kirjoitella jostain muustakin mutta kun tuosta Phuketista ei tosiaankaan jaanyt juuri mitaan kateen. Paitsi etta siella oli ehka siistein yokerho jossa oon koskaan ollut, elipa siis Safari Club. Viidakon keskelle kyhatty ulkoilmatemppeli josta ei puuttunut menoa eika meininkia.

Tanaan kavin muuten hakemassa mun uuden puvun Pinky Tailorsilta. Aika pukeva, kannatti maksaa vahan ekstraa silla nyt vihdoinkin naytan mafiamiehelta. Siistia.

Toisaalta ihan mukavakin palailla kotiin. Nakee kaverit ja paasee urheilemaan kun se on ollut taalla aika hankalaa. Paino on silti pudonnut, Saigonissa vaaka naytti miinus neljaa kiloa ja senkin jalkeen on tainnut pudota jokunen gramma. Aika hyvin talla kaljanjuonnilla.

Mut ei kai siin. Ma palaan seuraavan kerran kirjoitteluhommiin kotisohvalta. Laitan jotain yhteenvetoa ja sen sellaista. Ja sit yritan muutaman paivan kuluessa laittaa kuvia sivuille eli pysykaahan kuulolla. Aika hyvin naita mun juttuja on jaksettu lukea kun noissa tilastoissa lukee etta 1500 kavijaa alkaa olla lahella.. Ihme juttu. Kun ei mulla ole kuin kaksi kaveria. Ne on varmaan sitten klikkailleet blogia ihan tuskissaan. Aika vasynyt elama niillakin..

Ma oon kohta airbourne, ja sit sen jalkeen taas kotona ja kyllastynyt.

“cabin crew, please be seated for the takeoff” Ja Laura, jos taa lento on yhta epaonnistunut kuin se edellinen Finnairin tarjoama tautinen puolivuorokautinen niin saat sit kylla taas kuulla niita mun provosoivia juttuja. Mut hei, eihan sen nyt pitais olla mahdollista etta kotoinen lentoyhtiomme nayttaa lokakuun lopussa tapahtuvalla lennolla elokuista aamutelkkaria? EI. Eihan?

Aamun koittaessa saavuttiin Krabin kaupunkiin josta jatkoimme Ao Nang-beachille. Suomalaisuus paistoi heti katukuvasta, kiitos Aurinkomatkojen ja muiden pakettimatkatoimistojen. Raatalit huutelivat kadulla suomenkielisia fraaseja tyyliin: “Anttilan hinta, Stockmannin laatu” ja mulla alkoi pikkuhiljaa palaa kiinni. Tollasia juttuja kun ei ole mukava kuulla nain kaukana kotoa. Mun periaate siis pitaa edelleenkin, en todellakaan aio ostaa mitaan keneltakaan joka haastaa mulle harmaa kotimaan rajojen ulkopuolella..

Krabilla nahtiin myos loppuosa meidan porukasta, siis ne jotka olivat lahteneet meita karkuun Taolta jo aikaisemmin. Niilla oli viimeinen ilta joten meidan piti lahtea juhlimaan ihan pienimuotoisesti. Tavattiin pari aussityttoa joiden kanssa hengailtiin se ilta, se toinen niista, Phoebe, oli ihan asiallinen tyttolapsi..

Krabi jai taakse pari paivaa sitten ja koska reissu lahenee jo loppuaan niin me paatettiin Pasin ja Juhan kanssa lahtea Phukettiin pariksi paivaksi ihan vain bilettelemaan ja viettamaan rantaelamaa. Noh, rantaelama onnistuu mainiosti mutta se bilettely ei. Thaimaassa on tana viikonloppuna joku ennakkoaanestys tuleviin vaaleihin ja valtiovalta on kaikessa viisaudessaan paattanyt kieltaa alkoholin myynnin vain sen takia ettei kukaan aanestaisi paissaan. Mitahan tapahtuisi Suomessa jos hallitus tekisi samanlaisen paatoksen? Taitaisi valtiovalta vaihtua.. Olo on siis kuin kieltolain aikaan, joka suhteessa. Edellispaivana treffattiin kolme suomalaista lentoemoa, joiden kanssa mentiin ostamaan alkomahoolit kulman pikkukaupasta. Seta pakkasi viunat katevasti Pringles-koteloihin ja siita ne juhlat sitten alkoi.. Tanaan ei enaa tarvitse uhmata poliisia eika valtiovaltaa silla ennakkoaanet on kai jo annettu ja viina virtaa Phuketin syntisessa yossa entiseen malliin..

Phuketista muuten.. Taa on ihan tallainen matkalaukkupaikka. Jos en tietaisi etta olen Thaimaassa niin en tietaisi etta olen Thaimaassa. Ei tama Teneriffasta eroa juuri millaan tavalla. Hintatasokin tuntuu olevan huomattavasti korkeampi kuin muualla Thaimaassa. Kaduilla nayttaa aika haijylta, vanhan lansimaalaiset lihavat siat kulkevat kasi kadessa nuorten, hadintuskin kaksikymppisten thaikkutyttojen kanssa ja ladyboyt jahtaavat lihaa kadulla. Mutta hyvahan taakin paikka on nahda, osaa arvostaa sita autenttista rauhaa ja paikallista elamaa jota ma olen nahnyt jo niin paljon tan reissun aikana..

Asken oltiin rannalla ja ma paatin monkkaritappioista jo selvinneena vuokrata vesijetin. Thaimaan poika oli vaan kuristanut siita kaikki tehot pois joten jouduin vahan pettymaan.. Noh, ihan kivaahan se on aina silti.. Noita vesileluja uskaltaa aina vuokrata vaikkei noissakaan vakuutusta ollut. Jotenkin niitten selassa on vaan vahan helpompi ja luonnollisempi olla..

Torstai-aamusta kotio. Vi ses!

- en trevligt billigtresare

Aloitetaan kuitenkin itsenaisyyspaivasta.. Saatiin jalkeille kahdeksan hengen iloinen joukkio ja aloitettiin juhlallisuudet rantabungalovin terassilla Finlandiaa nauttien ja mp3:sta sita myos kuunnellen. Koko porukka oli ainakin pienessa tuiskeessa kun ilta pimeni ja koitti juhlaillallisen aika. Hyvin ravittuina siirryimme rannalle jossa marssirivistomme nautti marsalkan maljan asennossa seisten, rintamasuunta kohti armasta kotimaata. Jotkut painuivat bungalovilleen jo suhteellisen ajoissa, joillakin nimeltamainitsemattomilla taisi sen sijaan menna melkein aamuseitsemaan. Talla saarella on joka yo joku paikka auki aamun sarastukseen ja ilmeisesti porukkaakin on riittanyt ihan kohtuullisesti..

Ensimmaiset vastoinkaymiset sattuivat seuraavana paivana jolloin yhteen meidan bungaloveista murtauduttiin ja paikallinen tai ei-paikallinen rotta sai saaliikseen aika huomattavan summan rahaa.. No, toivottavasti vakuutus korvaa. Myos meidan majassa oli kaynyt varas, ilmeisesti se sama sankari ja multa lahti pienehko summa kateista. Aika ahne tyyppi kun taalla niin hyljeksityt Vietnamin dongitkin olivat kelvanneet. Passi ja luottokortti oli jatetty rauhaan joten tosi pienilla tappioilla selvittiin. Siis siihen asti. Kukaan ei osannut kuvitella etta aikalailla suuria tappioita on viela luvassa..

Osa porukasta on lahtenyt jo omille teilleen eli nyt meita on taalla enaa kolme. Ihan mukavaa kun on nain iso porukka, kukin saa menna sinne mika itseaan eniten kiinnostaa.. Ma siirryn varmaan parin paivan kuluessa lansirannikolle Juhan kanssa, Pasi siella jo onkin.. Muut lentaakin kotomaahan ihan muutaman paivan kuluessa.

Niin, niihin lisatappioihin.. Paatettiin eilen vuokrata allemme moottorikulkuneuvot, kaksi monkijaa ja yksi enduro. Lahdettiin innokkaina kiertelemaan saarta ja paastiinkin ihan mukaville rannoille. Tiet olivat kuitenkin tosi huonossa kunnossa ja maasto aarimmaisen makista joten munkin monkija kohtasi lopulta voittajansa. Ma en tieda yhtaan miten siina niin paasi kaymaan mutta kun olin ajamassa tosi pitkaa ylamakea, vehje alkoi hyytymaan ja yskahtelemaan. Vahan ennen maen loppua voima lopahti kokonaan ja kauhukseni huomasin etta vehje alkaa luisumaan alaspain sita kaksisataa metria pitkaa alamakea. Jarruja koko vehkeessa ei kaytannossa edes ollut joten musta oli kovaa vauhtia tulossa matkustaja johonkin viela hieman vuoristorataa kuumottavampaan vempeleeseen. Kun ma tajusin etta mitaan ei ole tehtavissa niin alysin onnekseni hypata kyydista kun se oli viela mahdollista. Siina ma sitten katselin kun mun uljas ratsuni pyorii makea alas kahdeksan tai yhdeksan kertaa akselinsa ympari.. Ei kai siina voinut kuin kiroilla! Pikaisen vammojen tarkastuksen jalkeen havaitsin etta mulla on jonkinmoisia naarmuja jaloissa ja kyynarpaassa mutta ei mitaan sen kummempaa. Tosi vahalla siis selvittiin vaikka ainekset ties mihin olivat olemassa. Niin, vahalla selvittiin vammojen osalta mutta entas se monkija sitten? Onhan se nyt varma etta jos moinen vehjake pyorahtaa muutaman kerran katon kautta ympari niin ei se ehjaksi jaa. Eika se jaanytkaan. Ma pystyin kylla ajamaan sen takaisin vuokrauspaikkaan sen jalkeen kun me oltiin kolmeen aijaan kiskottu se sielta metsasta.. Mutta 700 euron lasku siita sitten tuli. Eika taida vakuutus korvata.. No, eipa tuo mitaan, kai noista aina selviaa, eli edelleen tuntuu silta etta aika vahalla selvittiin tostakin..

Kaverit paasivat ehjina maaliin.. Mutta kun ne sitten paattivat lahtea aktiivisuuspaissaan ajelemaan viela tana aamunakin ja tietysti jotain sattui. Sampo kaatui silla endurolla. Tankki lommolla ja selka skraaduilla. Se selvisi vahan pienemmalla laskulla kuin mina mutta ihan kohtuullinen maara rahaa paloi siinakin. Aika velikultia. Ei kai tohon muuta voi enaa sanoa.

Niin, positiivisia puolia.. Aurinko on paistanut kovasti ja sukellukset oli ihan jees. Kaytiin yosukeluksellakin, ihan mielenkiitoista hommaa. Talla reissulla ei taida enaa paasta veden alla kun budjetti kaatui kuin Rooman imperiumi aikoinaan mutta onhan tuo auringosta nauttiminenkin edes jotain. Kohta pitaa lahtea jo kotiin joten enkohan nyt lahde tonne rannalle kerailemaan itseani..

- Stuntrider

Hieman aikaa paassyt vierahtamaan siita kun on viimeksi jaksanut kautta ehtinyt kirjoittelelemaan. Ilmeisesti sita laiskistuu paivakirjan pidossa nain reissun loppua kohden. Saattaa kylla johtua siitakin etta meita on nyt paljon enemman taalla kuin vain mina ja talla saarella noita aktiviteetteja riittaa. Oon siis saastynyt aika pitkalle naista nettikapakoista..

Mennaan ensin Bangkokiin jossa siis tapasin kotoa maailmalle saapuneet kaverit. Yhden jo perjantaina, paajoukko saapui lauantaina ja viimeinen kadonnut lammas saadaan joukkoon vasta huomenna tai ylihuomenna. Ei Bangkokista nyt taaskaan sen kummempaa kertoilemista ole. Kavereiden ekat illat kului kaupungin kuumaan yoelamaan tutustumiseen ja ma jouduin puolivastahakoisesti tietenkin olemaan mukana. Paivat vietettiin uima-altaalla ja Khao San Roadilla thaisafkoja maistellen. Vierailtiin Teron kanssa myos raatalilla, Pasi osasi suositella jotain vahan parempaa paikkaa jossa puvusta joutuu luonnollisesti myos maksamaan hieman enemman. Me ajateltiin etta se on parempi nain silla Khao Sanilla on niita lievasti sanoen haron oloisia raataleita jotka tekee sulle puvun viidessa tunnissa ja koyhdyt siita ainoastaan 50-60 euron verran.. Meidan hienot liituraitakostyymit kustantavat 200 euroa mutta kaikki paikassa kylla puhui sen puolesta etta saadaan kerrankin rahoillemme vastinetta! Tero sai 10 prosentin alennuksen joka kuului suomalaisille, ma en kuitenkaan sita saanut kun muhun kuluu kuulemma liian paljon kangasta! Toivottavasti silla kuitenkin riittaa tarpeeksi kashmiria mun kropan verhoilemiseen ettei tartte heti ostaa laajennuspaloja lainapeitteelta..

Nyt ollaan kolmatta tai neljatta? paivaa Koh Taon saarella ja heti tanne tullessa tuntui silta etta tama todellakin on mun paikka. Saari on syntisen vihrea, kilpikonnan muotoinen ja keskella aaretonta merta. Aktiviteetteja on tarpeeksi ja aurinko paistaa. Jotenkin tuntuu silta etta taalla voisi kuluttaa viikkoja. Sukellus on vienyt suurimman osan paivasajasta ja talla hetkella on takana jo nelja sukellusta.. Mulla edelleen pieni paineentasausongelma mutta kylla ma alas paasen jos kaverit vaan jaksaa mua hetken ajan siella odotella. Koh Tao Divers on suomalainen firma ja kaikki kouluttajat ja divemasterit ovat suomalaisia. Ihan rennon oloinen paikka ja me ollaankin jo ehditty nahda kaikenmoista vedenelavaa. Eilen dyykkailtiin kilpikonnan kanssa ja tanaan vastaan ui kaksi melkein pelottavaa triggerfishia.. Ei sellainen niin iso ole mutta kun niilla on tapana hyokkailla pesima-alueellaan hengailevien sukeltajien kimppuun. Me ollaan viela valtytty sen suuremmilta selkasaunoilta, taytyy vaan yrittaa syottaa niille rapylaa jos ne kay aggressiivisiksi! Tavoitteena olisi viela nahda ainakin jonkinlaisia haikaloja ja varsinkin iso motkales eli valashai olisi mukava kohdata silmasta silmaan.. Niita on nahty taalla jo kaksi talla viikolla joten ihan hyvat mahdollisuudet on..

Saarelta saa vuokrata myos monkijoita ja kaikenmaailman kaksipyoraisia. Joku sanoi etta tuolla korkealla vuorella asustaa joku hopsahtanyt vanha aija. Joku guru. Me ajateltiin kayda vihdoinkin hakemassa se pois sielta.. Tai ainakin kaydaan kysymassa silta jonkinlaisia elamanohjeita..

Taalla on ihan pirusti suomalaisia ja ruotsalaisia. Musta tuntuu etta muihin kansallisuuksiia ei juuri tormaakaan.. Meidan ryhmassa yksin on jo kuusi henkea, Arttu ja Milla ovat myos taalla ja majailevat tuossa lahistolla.. Yksin reissaaminen on mukavaa ja leppoisaa mutta tosi kivaa se on ollut nainkin.. Johan tuossa kuukausi tuli itsekseen hengailtuakin.. Tavattiin Sampon kanssa kaksi mukavaa naapurimaan tyttoa joiden kanssa on istuskeltu kolme viimeista iltaa, Jennifer ja Karin. Ne kuitenkin lahti jo tanaan joten nyt ollaan sitten ihan vaan omalla porukalla. Tanaan on Thaimaan kuninkaan syntymapaiva, long live the king ja se taitaa naille paikallisille olla aika iso juttu. Kaikilla pitaa olla vaaleanpunainen tai keltainen kuningaspaita ja ehka mekin juhlistetaan majesteetin merkkipaivaa jollain tavalla.. Huomenna taas, jos Jumala suo, itsenainen Suomi tayttaa yhdeksankymmenta vuotta. Ajateltiin kuunnella rannalla kokon aaressa Finlandiaa, Sillanpaan marssilaulua ja tietenkin jaakarimarssia.. Finlandiavodkaa ei kenellekaan tullut mukaan mutta kai sita noista baareista saa ainakin shottien muodossa..

Ma lahden nyt syomaan jotain kalapitoista iltaeinesta. Katsotaan miten saamme annettua kunniaa kuninkaalle..

- Holy Diver

Mutta ensin Vietnamiin. Oli ihan mukava lahtea sielta tannepain varsinkin kun noi kaveritkin on tulossa huomenissa. Ho Chi Minh Cittyyn eli siis Saigoniin olin kylla vahan pettynyt. Varsinkin se kaikkien reppureissaajien kotikyla, Pham Ngu Lao oli aikalailla, jopa vastenmielinen paikka. Edellispaivana mulla meni ihan taysin kapy kun en paassyt liikkumaan kadulla mihinkaan. Mulle kaupattiin tupakkaa, huumeita, kirjoja ja kaikkea muuta turhaa kraasaa. Kaikenhuippu oli noin viisivuotias pikkupoika joka yritti myyda mulle purkkaa. En ole syonyt purkkaa 18 vuoteen joten en ostanut sita nytkaan. Mitas poika sitten teki.. Alkoi heittelemaan mua kivilla.. Jos mennaan Saigonin hyviin puoliin niin olihan se ihan mukava nahda 6 miljoonan ihmisen kaupunki jossa on nelja miljoonaa mopoa. Ja musta tuntui etta ne kaikki mopot oli aina liikkeella samaan aikaan. Olihan ne sotajututkin kylla aika mielenkiintoisia.

Mui Ne olisi varmaan ollut ihan mukavakin paikka jos kelit olisivat suosineet edes jonkinasteista vesiurheilua. Toinen vaitti etta on tyynta ja toinen etta myrskyaa. Tieda sitten. Kyseisesta paikasta loytyy aika vahan budjettimajoitusta ja suurinta osaa rantaa kansoittavatkin luksusresortit.. Resorttien pihoilla pyorivat veli-venalaiset isoissa mahoissaan ja speedoissaan. Mun mielesta Itartassin uutisiin pitaisi laittaa jonkinmoinen speedovastainen tietoisku.. Ehkapa menisi Baranohvin pojallekin perille etta kukaan ei halua nahda niiden..

Nyt kuitenkin taas Thaimaassa ja Bangkokissa. Tanaan oli taas vuorossa auringonpaistetta joten ma kulutin paivan hotellin uima-altaalla.. Tossa Khao Sanillakin oon jonkun verran pyorinyt.. Kun Phnom Penhissa kaupattiin kadulla huumeita ja Saigonissa ties mita niin taalla se suurin katumyyntihitti tuntuu olevan puinen sammakko joka kurnuttaa kun sita rapsuttaa sellaisella kepilla.. Tanaan ainakin kymmenen eukkoa on yrittanyt kaupata mulle sellaista ja jokainen ainakin kymmeneen eri otteeseen. Ma mietin etta mikahan mun ulkoisessa habituksessa viestittaa siita etta haluaisin ostaa lelusammakon!

Thaimaalaiset ihmiset ovat tunnettuja ystavallisyydestaan ja vieraanvaraisuudestaan.. Ma tiedan kuitenkin miten paikallisen ihmisen saa raivon valtaan sanomatta sanaakaan. Tama koskee tosin ainoastaan rahanvaihtopisteiden tyontekijoita. Menepa luukulle kadessasi kourallinen vietnamin dongeja.. Ma oon yrittanyt tota varmaan jokaisessa Khao Sanin rahaluukussa ja olen saanut osakseni jos jonkinlaista vihaa ja kiukkua.. Hmmm. Mikahan dongeissa mahtaa risoa paikallisia??? Jos ma tapaan taalla jonkun joka on menossa Namiin niin lykkaan sille kouraan ison kasan dongeja, ihan ilmaiseksi. Mulla on niita varmaan 35 euron arvosta.

Ma  lahden nyt nauttimaan yhden BeerLaon, en ole saanut kyseista mallasjuomaa Kambodzan jalkeen ja tuosta viereisesta baarista sita pitaisi saada.. Mulla on muuten trooppinen nuha. se lienee denguekuumeen tai japanin aivokuumeen, ehkapa jopa aivoripulin esiaste.

- En vinnare

Eilen.. Ma paasin taas pitkasta aikaa urheilemaan kun kuulin etta tuolla jossain on joku urheilukeskus jonka nimi on International Club. Suuntasin siis sinne mopotaksin kyydissa. Kaveri ei tuntunut tietavan yhtaan mihin se oli mua viemassa vaikka ma olin antanut paikan osoitteen ja nayttanyt sen viela kartastakin.. Pitkan aikaa ajettuamme se kertoi mulle auliisti etta nyt olemme saapuneet maaranpaahan.. Mun piti oikein kysya silta etta missa me ollaan. Siina se sitten huitoili mulle etta tuossa on paikka jossa paasen internettiin. Ma kerroin sille etta alueella josta me lahdettiin on paalle kaksisataa internetkuppilaa joten sen ei olisi tarvinnut tuoda mua toiselle puolelle kaupunkia ja etta se saa ajella vaikka koko paivan kunnes me paastaan paikkaan johon ma halusin. Joku toinen onneton mopokuski sai sitten ajaa meidan edella ja opastaa sita ja vihdoin paastiin perille.

Paikka oli, niin kuin olin ajatellutkin, hyvin lahella sita paikkaa josta alunperin lahdimme. Siina sitten salitreenit ja mulla oli kerrankin vahva olo pienten vietnamilaisten rimpuillessa mun vierella. Salin jalkeen paasi viela saunaankin ja loppuiltapaivan haroilin kyseisen healtclubin uima-altaalla.

Tanaan.. Juoksuhautoja. Sotaa, kauheuksia, pyssyja ja panssarivaunuja. Cu Chin alueella on satoja kilometreja vietkongien sodan aikaisia tunneleita, B-52 pommien kraatereita ja vanhoja taistelutantereita. Olin buukannut reissun kyseiseen paikkaan eraan paikallisen matkatoimiston kautta ja aamulla starttasimmekin sinne minibussilla. Opas kysyi heti aluksi etta mistapain kukin on kotoisin, se kai halusi tietaa oliko joukossa amerikkalaisia.. Ihan fiksua, tietaa sitten etta mita juttelee. Jenkkeja ei joukkoon ollut eksynyt joten se sai jutella mita haluaa. Pisteet kaverille siita etta se oli aikalailla puolueeton ja pysyi varmaan aika hyvin totuudessa. Vietkongista puhuessaan se tosin kaytti sanaa “me”.

Kun War Remnants museossa tuli vahan puolueellinen fiilis niin tuolla naki sodan molemmat puolet. Kylla Vietkongin osaa vaikka ei niiden sotataktiikoita jenkkien kemikaaliaseisiin voi verratakaan. Mut jos pitais valita etta saako keuhkontaydelta sariinia vai putoaako vietkongin koko kropan auki repivaan ansakuoppaan niin enpa tieda, taitaisin valita sen sariinin, oli ne ansat kaikkine puolielavine piikkeineen sen verran kammoittavan nakoisia luukkuja.

Me sitten paastiin ryomimaan niihin luoliinkin. Ma jaksoin ryynata siella kuudenkymmenen metrin matkan, harva uskalsi edes oviaukolle saamatta paniikkikohtausta. Sissit ovat kuitenkin asuneet naissa mahdottoman ahtaissa kaivannoissa vuosia. Sodan aikaan taalta johti tunnelit aina Kambodzan rajalle saakka ja mua kuvottaa jo ajatus bussimatkastakin kyseiseen paikkaan. Saati sitten etta pitais kontata koko matka sakkipimeassa..

Koko aluetta piinasivat jatkuvat taisteluiden aanet. Ja ne johtuivat ampumaradasta joilla turisti sai paukutella kaikenmaailman pyssyja. Pitihan munkin paasta kokeilemaan. Niilla oli rynnakkokivaareita ja kaikkia muita leluja. Ma paatin kuitenkin valita sen suurimman ja kauneimman. M60, konekivaari. Kymmenen petruunan vyo kustansi 10 euroa joten ei se halpaa ollut. Samaan hintaan paasi kuulostaan, sen verran kulahtaneita kuulosuojaimia niilla oli tarjota.. Monet tuolla oli aika innoissaan ja niiden otsalohkot hikoili katten taristessa kun ne paasivat hypistelemaan noita pyssyja. Ei toi armeijan kayneelle miehelle mitenkaan elamaa suurempi kokemus ollut mutta taytyy kylla sanoa sotahulluksi leimautumisenkin uhalla etta M60 on kylla aarimmaisen miehekas pyssy.

Oli kylla ihan vierailemisen arvoinen paikka tuo Cu Chi. Nahda oikeaa Vietnamin sodan taistelutanerta, nailla kulmilla ovaty taistelleet myos useat suomalaiset. Mukaan lukien muuan Lauri Torni. Oon pilkuilla.

Viimeinen ilta Saigonissa, saa nahda saako mitaan aikaiseksi. Vahan vasyttaa, ehka mun pitaa saastaa voimia Bangkokiin jossa tapaan pojat jo yli-ylihuomenna..

-Tunnelirotta

Mitas sitten tapahtui Mui Nessa, Bitchlifea, Biatchlifea? Siis Beachlifea. 11 kilometria hiekkarantaa ja jos tuntui silta etta hiekka loppuu silti kesken niin lahella Mui Neta sita loytyi kuutiotonneittain lisaa hiekkadyynien muodossa. Olo oli siis kuin Saharassa. Muuten.. Aikalailla tylsa paikka. Ei kauheesti tekemista jos aurinko ei paista. Kyseisen maankolkan pitaisi olla vesiurheilijan paratiisi, mutta ma jos kuka tiedan etta vesileikit jos joku on kiinni saatiloista. Ja nyt iski tietenkin ne huonot saaolot. Kiteboarding eli leijalautailu on tuolla se iso juttu. Mun piti ottaa kurssi muttei se onnistunut, seitsaman taysin tyynta paivaa joten jai leijat rannalle. Omituinen juttu silla samaan aikaan kun yritin vuokrata vesijettia niin tuuli kuulemma liikaa ja aallot olivat merella liian isot. Ma siina epatoivoissani yritin selittaa niille etta oon syntynyt jetin seljassa ja jetti kuin jetti pysyy hallussa tuulella kuin tuulella. Taitaa ainakin Vipan aijat tietaa minkalaisissa aalloissa sita ollaan jettia joskus kasketty. Ei ne tietenkaan uskoneet etta jetti on mulle sama kuin hunnille hevoinen joten ilman vesileluja jaatiin.

Surffilaudan ma sentaan vuokrasin.. Mutta.. Oli mulla jo tiedossa etta tuo ei ole mikaan surfers paradise. Aalto muodostuu tosi lahella rantaa ja breikkaa ihan samantien. Jos yleensa paasee laudalle niin laudan paalla kuljettu matka jaa yleensa alle kymmenen metrin! Ei hyva. Ma kuitenkin yritin mutta en saanut talla kertaa yhtaan aaltoa. Mun Espanjassa saavutettu pro-hyvaolo-fiilis oli siis pyyhitty vietnamilaiseen hiekkaan..

Mun synttarit oli torstaina.Aamupaivalla vuokrasin pratkan ja ajelin pitkin maita ja mantuja. Illalla ei ollut kuitenkaan hyva olo. Siis fyysisesti ja mun piti olla aika lahella vessaa koko ajan. Mut se meni ohi yhta akkia kuin synttaritkin ja seuraava paiva oli taas parempi. Niin, ny oon sitten 28. Oon kuullut joskus sanonnan etta kaikki kolmikymppiset on joko homoja tai naimisissa, mulla on siis puolikas olympiadi aikaa paattaa etta kumpi ma meinaan olla!

Lauantai… Hyva paiva. Ma menin Jibesiin, surffiraflaan koska niilla oli grillibileet. Ekaa kertaa talla reissulla sai syoda itsensa tayteen seisovasta poydasta joka notkui merenherkuista, kananpalasista, salaateista ja juureksista. Ja sitten.. Yllatys, tapasin taas tuttuja. Silloin Phnom Penhissa kun notkuttiin Hannan kanssa alakerran aulassa viiden aikaan aamuyosta, me tavattiin Becky, Matt ja Greg. Ensimmainen Englannista, kaksi jalkimmaista Kanadasta.Mukavia tyyppeja ja liityin niitten seuraan. Ne sitten kertoi mulle etta hiekkadyyneilla jarjestetaan samana iltana full moon partyt joten ma lahdin kanukkien kanssa sinne. Becky vetaytyi nukkumaan. Me ostettiin pullot viskia mieheen ja suunnattiin hiekkasarkille. Paikka oli aika upea, vahan kuin olisi bilettanyt Saharassa. Taysikuu huolehti valaistuksesta ja musiikki pauhasi aggrekaatin voimalla. Ma tykkaan kanadalaisista jo siksikin kun mun ei tartte selvittaa niille mun nimea montaa kertaa, ne tajuaa sen heti. Kiitos kuuluu mun Buffalossa latkaa pelaavalle kaimalleni.

No joo, toi ilta meni enemman tai vahemman paissaan. Greg ja Matt katosivat jossain vaiheessa aavikolle ja vain Greg tuli hetken kuluttua takaisin. Matt ilmestyi vasta neljan tunnin paasta. Se oli yrittanyt kiskoa jotain puunkarahkaa nuotiolle ja nukahtanut siina valissa. Kaveria ei jateta-aate ei taida patea Kanadassa. No, siina hengailtiin uusiseelantilaisten, tanskalaisten ja tietysti ruotsalaisten tyttojen kanssa. Naa ruotsalaiset olin tavannut jo edellisiltana ja mun mielesta ne oli vahan taynna itseaan. En oikein tykannyt.

Mita siis jai kateen Mui Nesta: hyva rusketus, biichlaiffii (kompromissi), paskaa surffausta ja paikallisten epaluuloa mun jettikyvyista. Mut ihan jees paikka. Saat olis saanu olla vahan paremmat. Nyt oon tullut taas Saigoniin, tarkoitus olisi olla taalla kolme yota jonka jalkeen lentaa Bangkokiin jossa siis tapaan uggelit. Kohta onkin paljon tuttua porukkaa ymparilla, kuusi kaveria Helsingista, ja sit Arttu ja Milla jotka tulee kans Koh Taolle kuun alussa!

- Still a surferboy, no matter what

Ma oon moneen otteeseen manannut kun en oo paassyt uimaan. Eilen siis otinkin suunnakseni vesipuiston. Siella oli ulkomaalaisille ihan oma lokeronsa. Rasismia tai ei mutta mun mielesta tosi hyva juttu silla niita kirkuvia kakaroita oli siella ainakin kaksi miljoonaa.. Ma otin siina pohjarusketusta ja aina kun teki mieli pulahtaa niin vieresta lahti mita isoimpia vesiliukumakia joita pitkin paasi veteen varsin sutjakkaan!

Tanaan tein noin kymmenen kilsan kavelylenkin kaupungilla. Kavin jossain fine arts-museossa ihmettelemassa paikallisia taideteoksia. En ma niista kauheasti ymmartanyt. Ho Chi Minh-museossa oli kuitenkin panssarivaunuja ja helikoptereita joten mulla oli jo huomattavasti kotoisampi olo!

War remnants-museum.. Piha taynna jenkkihavittajia, panssarivaunuja ja helikoptereita. Olipa joukossa joku ilmatorjuntatykkikin. Sisatilat oli kuorrutettu sotavalokuvilla ja tarinoilla. Mun mieleen tuli sana sotapropaganda. Amerikkalaissotilaat varmasti kiduttivat Vietkongeja ja kohtelivat naita muutenkin haijysti mutta tuokin lienee ollut kaksisuuntainen tie. Ei jenkkisotilaitakaan varmaan silkkihansikkain kasitelty? Aina sanotaan etta “mitas menitte sinne..” Mutta kuitenkin, en oikein tykannyt siita minkalaiseen valoon toi museo saattoi sen yksittaisen sotilaan. Sen joka on sen virheita tekevan hallituksen satkynukke. Yksittaiselle taistelijalle pitaisi ainakin useimmiten antaa kunniaa, ei hapeaa. Kuitenkin, pysayttava paikka tuokin, jos ei kuitenkaan ihan niin pysayttava kuin Tuol Sleng tai Killing Fields..

 Taisin ma nahda paljon muutakin mutta ei tule just nyt mieleen. Saigon on kuitenkin ihan kivan nakoinen kaupunki. Tunnelmassa se kuitenkin haviaa mun papereissa Phnom Penhille 100-0. Taa mun backpackerghetto ei nyt oikein vakuuta.. Taa on vahan samanlainen kuin Bangkokin Khao San Road, sillai vahan hengeton. Ma en ole taalla juurikaan ihmeemmin tavannut uusia ihmisia kun kaikki tuntuu olevan vahan omissa oloissaan. Sita Phnom Penhilaista kommuuniasumisen tunnelmaa ei taalla ikava kylla ole.

Huomenna koittaa kauan odotettu paiva, ma lahden Mui Nehen, merenrantaan. Siella on mahdollista suorittaa kaikenmaailman vesiurheiluaktiviteettia joten lienee oikea paikka mulle. Sita odotellessa siis ja Saigon jaa hetkeksi aikaa taakse. Ma kuitenkin palaan tanne viela hetkeksi silla mun lento Bangkokiin lahtee taalta. Pari viikkoa viela ja aijat liittyy porukkaan, nice.

- Glenn MeDeiros

Jos kiroilin Kambodzan tieverkkoa ja kuljetuskalustoa niin ainakin tieverkon puolesta Vietnam veti tanaan ihan pohjat. Taalla Laos-Kambodza-Vietnam akselilla saa matka-aikaa pahkaillessaan laskea ihan rennosti tulevan reissun keskinopeudeksi sen 50 kilsaa tunnissa. Siksipa ma lahdenkin Bangkokiin kahden viikon paasta lentaen. Ei tulisi mikaan muu mieleenikaan.

Mun huoneen katossa ei pyori tuuletin. Ei sellainen propelli kuin Ilmestyskirjan Saigon-osiossa.. Paatin kerrankin tyytya luksukseen ja mulla on taas pitkasta aikaa ilmastoitu huone. Ajattelin etta jos sais vaikka jossain vaiheessa edes vahan nukutuksikin. Kaksi paivaa oon reissannut Kambodzaa ja Vietnamia ristiin rastiin joten nyt pitaa olla hetki aloillaan vaikka kiire biitsille jo alkaa olemaankin.. No tuo huone mallia luksus kustantaa mulle kymmenen dollaria yolta eli ei mitenkaan liian paljoa.

Ma oon nahnyt ihan ihmeellisia unia taalla reissun paalla. Yhtena yona Tuntemattoman Sotilaan Lehto ampui mua haulikolla vatsaan. Toisena yona taas ostin vaaleansinisen kuplavolkkarin ja viime yona unessani puhuin yhdelle tytolle kotipuolesta ihan hopoja. Mistakohan noi kaikki johtuu.. Ja mitakohan on vuorossa ensi yona? Ainoastaan Jumala yksin tietaa. Niin muuten, Kuten kaikki tiedamme on kaikkivaltias Jumala kaikkitietava ja kaukaa viisas. Ma taas oon Kaukaa viisas ja lahelta helevetin hyvannakoonen. Mulla ja ylakerran ukolla on siis ainakin jotain yhteista.

Ma kirjoittelen myohemmin tarkemmin tasta Saigonin kaupungista, tassa vaiheessa mulla ei viela ole juuri minkaanlaista mielipidetta koko kylasta.. Laittakaa ihmeessa niita kommentteja ja mulle saa kylla kirjoitella mailiakin ne ketka tietaa osoitteen. Kun ei oo kauheesti kotipuolesta kuulunut viime aikoina. Mut niinhan se menee, uggeli lahtee maailmalle ja sitten se unohtuu arkirutiineista. M&M&L&K, ootteko jo loytany mun tilalle uuden jasenen kun on ollut niin sanotusti hiljaasta. Ma oon koittanut sanoo teille etta se “kattellaan” tarkoittaa sita etta silti saa joskus soittaa tai tassa tapauksessa lahettaa vaikkapa sahkopostin.. Joo, kaupatkaa vaan mun Aren liput sille uudelle tulokkaalle!

Vipan uggelit, taalla kaikilla veneilla on silmat, eikohan mekin maalata morolle silmat ens kesaksi!

Ma taidan lahtee huomenna vesipuistoon latraamaan. En oo nimittain Bangkokissa olon jalkeen paassyt uimaan!

- Uncle Ho (Chi Minh)